Mustapuro-kävely 29.10.

Talvisesta purevasta säästä huolimatta oli 16 taimenista ja niiden elintavoista kiinnostunutta kokoontunut 29.10. illalla Marjaniemen Siltaportin sillalle. Taimenretken vetäjän Virtavesien hoitoyhdistys ry:n Jouni Simolan saavuttua vähän ennen kuutta paikalle, sai allekirjoittanut aloittaa retken lyhyellä tervetulotoivotuksella. Kerroin Marjaniemen siirtolapuutarhan ja Virtavesien hoitoyhdistyksen viime kesänä alkaneesta yhteistoiminnasta: ”Tulemme tekemään Mustapuron luontoarvot tunnetuiksi ja mietimme yhteisiä kunnostustoimia”. Jounin kerrottua sillan molemmin puolin tänä vuonna tehdyistä kunnostustöistä: pohjan putsauksesta, kutusoran levityksestä ja puron virtauksen nopeuttamisesta, niin, ja itse taimenista, lähdimme tutustumaan monelle tuiki tuntemattoman Mustapuron vesiluonnon saloihin.

Retkeläiset olivat varustautuneet lämpimien vaatteiden ja saappaiden lisäksi tehokkailla taskulampuilla. Huomasin, että oma fikkarini ei valoteholtaan oikein riittänyt puron pinnan alaisen maiseman tarkkailuun. Jounin ”leditykin” valossa avautui huikean kaunis pohjamaisema kivineen, kasveineen ja veden kimaltavine liikkeineen. Mutta missä ne kalat piileksivät, monet kysyivät.

Reittimme kulki ensin sillalta puron alajuoksun suuntaan, missä Jouni osoitti puron pohjalta muutaman hyvän kutusoraikon. Taimen siis todistetusti kutee ja lisääntyy Mustapurossamme – mahtavaa! Sitten lähdimme puron vastavirtaan kohti Marjiksen vieressä olevaa saostusallasta. Kala, huusi pohjaa fikkarillaan haravoiva noin 11-vuotias poika innoissaan. Ensimmäinen kalabongaus oli Jounin tunnistama kolmipiikki, joita näimme vielä neljä lisää. Myös viiksekäs kivennuoliainen lipui pohjaa pitkin. Innostunut jännitys oli käsin kosketeltavissa.

Jouni ohjasi porukan kevyenliikenteen sillalle, joka ylittää Itäväylän ja metroradat. Sillalta käsin nähtiin missä kohtaa Mustapuro virtaa suuren siltarummun kidasta vapauteen. Taimen ei kuulemma vierasta pitkiäkään putkia. Päästyämme Puotinharjun puolelle tuli puro taas maan alta esiin. Noin parin sadan metrin etsimisen jälkeen Jouni ilmoitti hiljaa, että valokeilassa on taimen! Ihmiset kokoontuivat katsomaan. Puron kivistä pohjaa vasten nukkui noin 20 senttinen kaksi vuotias nuori taimen. Minulle ja varmaan myös suurimmalle osalle se oli ”elis”, eli elämän ensimmäinen havainto elävästä jalokalasta taimenesta, ja vieläpä Helsingissä. Sulavan kaunis hopeakylkinen tammukka näkyi kirkkaassa vedessä hienosti, sen kyljet olivat kauniiden mustapunaisten pilkkujen kirjomat. Bongasimme vielä kolme pientä ”puropantteria” lisää. Neljä jalosukuista taimenta oli mahtava saldo! Jounin ja muutaman retkeläisen mukaan purossa on nähty viime viikkojen aikana lukuisia mereltä kutemaan tulleita isoja taimenia.

Retkemme oli mieliinpainuva elämys. Tästä täytyy tehdä jokavuotinen tapahtuma – näin voimme edistää Mustapuron arvostuksen lisääntymistä, sen elinvoimaisuuden kehittämistä ja turvaamista. Jos lähipäivinä sataa ja puro saa siitä voimaa, saattavat komeat isot meritaimenet innostua taas kudulle omaan puroonsa, puroon joka on myös meidän marjislaisten oma arvokas virtavesi.

Matti Taina

tuore taimenbongari