Marjiksen kasvoja ja kasveja
Tässä sarjassa esitellään Marjiksen kiinnostavia asukkaita.
Jokainen kasvo saa valita myös yhden kasvin – inhokin tai suosikin.
Osa 1 - Lasse Boman ja voikukka
"En voisi asua kesällä muualla", sanoo isäntä Lars ”Lasse” Boman. Hän on löytänyt Marjiksesta kaksi intohimoa: kroketin ja rikkaruohot. Tänä kesänä Lassen tontilta kuuluu tavallista enemmän ääntä, sillä alkuperäinen mökki menee nyt uusiksi.
Parikymmentä vuotta Marjiksessa mökkeillyt Lasse Boman tuli siirtolapuutarhaan vaimonsa Heidin myötä. Appivanhemmilla oli ollut Heidin lapsuudesta saakka mökki Herukkatiellä, ja heidän ikäännyttyään mökki siirtyi Heidin ja Lassen haltuun. Ja käyttöä on totisesti ollut: mökillä on vietetty joka ikinen kesä. ”En voisi asua kesällä muualla kuin Marjiksessa”, Lasse sanoo. Näin on myös tänä kesänä, vaikka varsinaisen mökin paikalla on nyt vasta uuden mökin aihio. Tilapäisasumuksena toimii kahdeksanneliöinen ”leikkimökki”, johon on kuin ihmeen kaupalla saatu mahtumaan niin keittiö, kompostivessa kuin sohvasänky. Ja myös varsinaisesta mökistä siirretty ilmalämpöpumppu.
Lahonneen mökin tilalle uusi
Vuonna 1946 rakennettu mökki oli lahonnut niin pahasti, että korjaaminen ei enää riittänyt. Vieressä virtaava oja tulvii aika ajoin, ja mökkiä oli jo korjattu ja nostettu moneen kertaan. ”Rakennan itse pitkästä tavarasta uuden saman mallin mukaan, mutta perustukset tehdään entistä korkeammiksi”, Lasse kertoo. Sirkkelin kanssa hääräävä isäntä on siis tänä kesänä tuttu näky. Hän on ”huono istumaan paikallaan”, joten puuha sopii hänelle hyvin. Lassen ja Heidin työnjako on selvä: Heidi valitsee ja hoitaa kasvit, niin hyötykasvit kuin kukat, Lasse puolestaan rakennuksen. Ja rikkaruohot, mutta palataan niihin myöhemmin.
Kroketti vie ulkomaille
Marjaniemen mäellä sijaitseva krokettikenttä koitui Lassen kohtaloksi, onnekkaaksi sellaiseksi. Hän kokeili ensimmäisen kerran peliä vuonna 2005, ja se oli menoa. ”Upposin peliin kaulaa myöten. En voinut kuin todeta, että tämä on mun lajini!” Hän löysi Porvoon Tolkkisista seuran, jonka riveissä alkoi pelata. Tuli kolme SM-kultaa peräkkäin, ja sen jälkeen Lasse siirtyi EM-kisoihin. Hän käy pelaamassa muun muassa Englannissa, Latviassa ja Tsekissä, ja hänen sijoituksensa on jo 20 parhaan joukossa EM-kisoissa. Seuraavaksi testataan taitoa MM-tasolla. ”Kroketti on tekniikka-, ei voimalaji. Eri maissa pelataan vähän eri muunnoksia, esimerkiksi Englannissa pelataan sileällä nurmikolla”, Lasse kertoo. Golf-kroketti on enemmän sosiaalinen laji, jossa kaksi pelaajaa pelaa vastakkain ja lyö palloa vuorotellen. Association croquet puolestaan on lähempänä snookeria: toinen istuu kentän laidalla kunnes toinen tekee virheen, ja silloin pääsee itse pelaamaan.
Isännän hommia
Keväällä Marjiksen isännäksi valittu Lasse on monelle tuttu jo entuudestaan, koska on toiminut huoltotiimissä ja edellisen isännän tuuraajana. Nyt Lassella on iso vastuu alueen rakennusten ja huolto-, korjaus- ja rakennustöistä, niiden tilaamisesta ja valvonnasta. Kun jokin asia on rempallaan, ”soitetaan Lasselle”. Kun mies on kätevä käsistään, hommaa riittää, ja se sopii hänelle. ”Mulla on kyky keksiä ja halu tehdä. Sanovat myös Pelle Pelottomaksi.” Lasse jäi hiljattain eläkkeelle Vantista eli Vantaan tilapalveluilta. Nyt hänen kätevyydelle ja kekseliäisyydelleen on käyttöä niin oman mökin rakennustyössä kuin kaikkialla Marjalassa. Hänen mielestään kaikenlainen puuhailu on siirtolapuutarhaelämässä parasta: ”Täällä voi rentoutua jopa töitä tehdessä.”
Inhokit aidan takana
Heidin ja Lassen tontilla kasvaa edustava kokoelma perennoja, pensaita ja puita. Ja kasvimaalla monenlaisia hyötykasveja kuten valkosipulia, sipulia, purjoa, perunaa, palsternakkaa ja papuja, ja kasvihuone on täynnä tomaattia ja kurkkua. Niitä nautitaan pitkin kesää ja syksyä, ja myös perheen kaksi aikuista lasta istuvat usein Herukkatien ruokapöydässä. ”Heidi valitsee kasvit, en ymmärrä niistä mitään”, Lasse sanoo. Häneltä ei siis irtoa kommenttia suosikkikasvista, mutta inhokkivalinta on selvä: voikukka. Lasse on intohimoinen rikkaruohojen kitkijä, ja voikukkaan ei tunnetusti pysty kuin sitkeä kaivaminen. ”Kun aidan ulkopuolen kitkee huolella alkukesästä, ei tarvitse palata asiaan kuin syksyllä seuraavan kerran. Meidän tontilta et voikukkaa kyllä löydä!”
Teksti Leeni Peltonen
Kuvat Arto Härkönen